Alunperin ajattelin, etten ala minkään sortin äitiys/raskausblogia pitämään, mutta jostain kumman syystä sain mökillä ollessani sellaisen fiiliksen, että olisihan näitä tuntoja kiva jakaa maailmalle. Siispä päädyin blogin perustamaan ja tätä päivittelen sitten vähän miten mieli tekee. En lupaa aktiivista kirjoittelua, mutta sen voin luvata, että ihan täyttä hiljaiseloa ei blogi tule kuitenkaan elämään.
Alkuun voisin kertoa itsestäni sen verran, että olen 20-vuotias Helsinkiläinen nainen. Olen eronnut tammikuussa ja pari kuukautta eron jälkeen havaitsin olevani raskaana. Lapsen isästä ei ole varmuutta, mutta vaihtoehtoja ei ole kuin kaksi, toinen on exäni ja toinen eräs tuttu, jonka kanssa oli hieman säätöä siinä eron jälkeen. Päiviä kun laskee, niin exä on kuitenkin todennäköisempi isä. Olen kuitenkin tuleva yksinhuoltaja, sillä exän kanssa olemme sopineet, etten häntä pakota osallistumaan lapsen elämään, ellei hän itse halua. Hänen toiveestaan kuitenkin on tarkoitus isyystesti tehdä, mutta siihen myös osaltaan vaikuttaa hänellä oleva perinnöllinen perussairaus (josta en tässä sen enempää kerro). Tätä toista miestä puolestaan en omaan saatika lapseni elämään halua, sillä hän ei mielestäni ole kovin esimerkillinen isävaihtoehto (tämä on minulle selvinnyt paremmin vasta jälkeenpäin).
Perheeseeni kuuluu minun lisäkseni äiti, pikkusisko ja isäpuoli. En kuitenkaan asu heidän kanssaan, vaikka luenkin heidät perheeseeni kuuluvaksi. Lisäksi minulla on ihan ikioma poni, joka tottelee nimeä Aapo. Aapolla on oma blogi.
Raskaudestani voin sen verran sanoa nyt heti tähän alkuun, että tänään on viikkoja kasassa 24+1, olen saanut juhannuksena rakenneultrasta tyttölupauksen ja neidin laskettu aika olisi sitten 6.11.2012, sopivasti juuri serkkuni syntymäpäivänä. Neiti liikuskelee mahassa paljon, ja on erittäinkin vilkkaan oloinen toisinaan. Äitiinsä tulossa selvästi.
Raskauden aikana olen kärsinyt myös vaikka minkälaisista oireista, aamupahoinvointia oli yhdessä vaiheessa ja edelleenkin olen hyvin varovainen syömisen suhteen, sillä inhoan oksentamista yli kaiken. Lisäksi minulla pahoinvointi aiheutti myös migreeniä sekä voimakkaita huimauskohtauksia. Tämä kaikki yhdistettynä alhaiseen verenpaineeseen ei ole mikään mukava yhdistelmä. Nyt on enää selkävaivoja, jotka nekin johtuvat pitkälti siitä, että teen fyysistä työtä, jossa joudun nostelemaan paljon. Tosin tällä viikolla olen päässyt kevennettyihin hommiin, joten en joudu enää nostelemaan niin paljoa painavia tuotteita, kun voin valikoida hieman, että millaisten tavaroiden kanssa tahdon töitä tehdä.
Työskentelen siis varastolla, alkuperäinen työnimike on ollut "keräilijä", mutta tällä hetkellä en siis kerää, vaan työskentelen niinsanotussa "kauppakunnostuksessa". Työaikani painottuu iltaan, sillä jouduin kesän alusta pyytämään lupaa tehdä pelkkää iltavuoroa, kun aamuvuorossa jouduin olemaan heräämisestä alkaen 6 tuntia syömättä, jos halusin välttyä pahoinvoinnilta (herätys oli kello 04, työvuoro alkoi 06 ja pystyin syömään vasta aikaisintaan 09:30-10:00 paikkeilla), niin en ollut ihan hehkeimmilläni töissä. Verensokeri tippui sen verran paljon tuon 6 tunnin aikana, että minua heikotti erittäin herkästi ja saatoin yökkäillä heikotuksen seurauksena, vaikken mitään oksentanutkaan. Sen vuoksi työskentelen 14-22 välisenä aikana nyt äitiysloman alkuun asti.
Minulle voi rohkeasti esittää kysymyksiä, jos niitä tulee mieleen, kommentointioikeudet on niin rekisteröityneillä kuin anonyymeilläkin käyttäjillä, mutta toivoisin suuresti, että muistatte kommentoidessanne hyvät käytöstavat. Siis kirjoittakaa kommenttinne asiallisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti