34+6, vaarallinen harrastus

Taas jälleen kerran sain todeta ponin omistamisen olevan vaarallinen harrastus. Eilen oli tosiaan ponin muuttopäivä laitumelta tallipaikalle ja itse muuton jälkeen oloni oli todella hyvä onnistuneen muuton vuoksi. Poni meni traileriin nätisti, matkusti kiltisti ja tuli trailerista poiskin kiltisti, vaikka se ei kyllä vieläkään meinaa aina tajuta sitä, että traileriin mennään etuperin mutta pois tullaan peruuttaen. Sain jopa järjesteltyä ponin tavarat hyvin kaappiimme ja poni vaikutti uudessa paikassa  tyytyväiseltä. En siis olisi ihan heti uskonut, että ponin kanssa joudun vielä kärsimään saman päivän aikana...

Kolmen aikoihin tuli hoitajakokelas, joka pärjäsi ponin kanssa kivasti. Saatiin poni hyvin tarhasta pois, harjattua ja laitettua melkein valmiiksi liikutusta varten, vaikka tallissa olikin hälinää ja kavereita pyöri käytävällä ja viereisissä karsinoissa. Kun kaverit lähti, alkoi entistä voimakkaampi pelleily ja sitten, aivan yllättäen, kiinni sidottu poni päättää pinkaista käytävälle litistäen minut mahoineni seinää vasten. Säikähdys oli suuri, kun tajusin mahan litistyvän minun ja seinän väliin, kun poni ohitse tunki. Käsikin siinä rytäkässä jäi väliin, mutta siitä en niin piitannut, vauvan selviäminen oli päälimmäisenä mielessä. Mahdollisimman pikaisesti tulin pois karsinasta ja ajoin ponin takaisin karsinaan sisälle, suljin oven ja nojailin ovessa olevaan loimitelineeseen hengitellen mahdollisimman rauhallisesti ja kuulostellen omaa oloa. Ei kipuja eikä tuntunut mitään vuotojakaan olevan. Vauva tosin oli kovin vaisu, mutta se nyt ei yleensäkään liiku, jos touhuan itse jotain. Vähän varovasti tönin kuitenkin vauvaa ja sain muutaman tönäisyn vastaukseksi. Se riitti ja uskalsin rentoutua. Sainpa todettua ponillekin, että jos nyt tuli jotain vammoja tai muita vastoinkäymisiä, tulee hänestä makkaraa, erittäin nopealla aikataululla.

Tiedän kyllä, ettei tuo poni pahaa tarkoita. Se on itsekin vielä aivan kakara ja vielä kaiken lisäksi todella sosiaalinen yksilö. Uusi paikka, uudet ihmiset ja uudet hevoskaverit saivat sen varmasti hieman hermostumaan ja kavereiden poistuminen tallista aiheutti sitten tosiaan tämän karsinasta ulosryntäyksen. En olisi tuollaista käytöstä uskonut poniltani, sillä se on aina aiemmin ollut karsinassa todella asiallinen.

Sain jopa liikutettua ponin kuitenkin, tosin sitä liikuttaessani jouduin tekemään muutamia hieman äkkinäisiä liikkeitä, kun poni juoksutusliinan päässä  tempoi niin kovasti, ettei meinannut ympyrällä juoksuttamisesta tulla mitään. Tämän seurauksena vasen nivunen, joka on muutenkin kipuillut koko raskausajan, päätti kipeytyä sitten entisestään. Loppupäivän olikin sitten todella vaikea kävellä. Illan myötä kipeytyi myös nilkat, etenkin vasen nilkka, josta löysin myös kipupisteen tänä aamuna.

Näyttääkö se muka siltä, että  tahtoisi pahaa kärpäsellekään?

Vielä toukokuussa uskalsin käydä ponin selässäkin!

Äitini kävi luonani illalla kylässä ja kävimme yhdessä saunomassakin, kerroin hänelle tuosta ponin jyräämäksi tulemisesta, tosin ehkä vähän kaunistellen, ja kerroin pelostani, että yöllä tulee jotain muutosta olotilaan. Niinpä sitten sovimme äidin kanssa, että jos pikkusiskoni huolii minut viereensä nukkumaan, voin lähteä hänen mukanaan heille yöksi. Sisko suostui, kun kerroin tilanteen ja pääsin sitten turvalliseen paikkaan yöksi, sellaisten ihmisten ympäröimäksi, jotka varmasti olisivat kiikuttaneet minut samantien sairaalaan, jos jotain muutosta olisi tullut. Muutamia kertoja heräilin yön aikana, ja aina havahtuessani huomasin kuulostelevani omaa oloani. Pari kertaa huomasin myös supistelevan, mutta ei kivuliaasti. Nukuin kuitenkin pääsääntöisesti hyvin ja aamulla vauvakin liikuskeli kovasti, kuten nytkin tätä tekstiä kirjoittaessani. 

Tässä kirjoittamisen ohella yritän valmistautua parhaani mukaan synnäriin tutustumiseen. Yhdeltä pitäisi olla kättärillä, 4 kerroksen hissiaulassa. Äiti tulee mukaani tuolle tutustumiskäynnille ja eilen kirjoittelimme saunomisen jälkeen äidin kanssa ylös asioita, joista täytyy muistaa kysyä käynnin yhteydessä, jos ei niistä kerrota sen tarkemmin jo valmiiksi esittelykierroksen aikana. Tutustumiskäynnin jälkeen täytyykin sitten kiiruhtaa kuoroharjoituksiin, joiden jälkeen lähdemme ehkä äidin kanssa vielä asioille, riippuen vähän siitä, miten on jaksamista. Itseäni ainakin väsyttäisi tällä hetkellä hieman, mutta nyt ei kyllä enää ehdi nukkumaan, kun aivan kohtapuoliin pitää lähteä taas liikenteeseen. Aamulla olin jo reipas ja vein pikkusiskon kouluun, kiitoksena siitä, että sain hänen vieressään nukkua.

Muuten on olotila ollut aika hyvä kokoajan. Supistuksiakaan ei ole nyt viimepäivinä niin paljoa tullut, kun en ole joutunut portaita kävelemään. Kotitaloni hissi saatiin tosiaan viime viikolla korjatuksi ja sen jälkeen on olo parantunut taas hiljalleen. Tänään on muuten ensimmäinen äitiyslomapäiväni. Suostuisikohan äitini juhlistamaan tätä äitiyslomaa kanssani jotenkin pienimuotoisesti...

Huomenna olen taas menossa  tallille, sillä meille tulee toinen hoitajakokelas katsomaan tuota ponia. Tällä kertaa aion kyllä järjestää ponin hoitamisen ja varustamisen niin, että laitetaan se käytävällä kuntoon liikutusta varten. Tällöin saan ponin kahdelta puolen kiinni, eikä se pysty liiskaamaan ketään seinää vasten. Täytyy kyllä muuten yrittää ottaa rauhallisesti huomenna tallilla, sillä siellä tulee kyllä jatkuvasti liikuttua ja touhuttua, ja tuo jatkuva tekeminen on välillä aiheuttanut todella inhoja supistuksia, joita nyt ei ehkä ihan tässä vaiheessa vielä toivoisi saavansa osakseen.