Synnytyskertomus

Vihdoin sain aikaiseksi rustailla tätä synnytyskertomusta.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä soittelin pariin otteeseen tosiaan synnyttäjien päivystykseen, kun epäilin ensin lapsiveden tihkumista ja myöhemmin aamuyöstä meni limatulppa. Limatulpan menon jälkeen oli lievästi kipeitä supistuksia noin 10min välein.

Aamulla menin sovittuun kontrolliin äitiyspolille kello 10 ja pääsin aluksi käyrille vähäksi aikaa. Käyrällä näkyi yksi supistus, verenpaine oli tuolloin 105/70. Sitten lääkärin juttusille ja hänkin totesi vereslimaista eritettä tulevan, loput limatulpasta ilmeisesti. Kohdunsuu 3cm auki, kalvot tuntuivat pitkin vauvan päätä. Kanavaa oli noin 1cm jäljellä ja tarjoutuva osa lääkärin mielestä kiinnittynyt. Ultrassa näkyi vilkkaasti liikkuva vauva ja painoarvioksi tuli 3,5kg. Lapsivettä edelleenkin reilusti. Suunnitelmaksi tuli siirtyminen synnytyssaliin kalvojen puhkaisua ja siten synnytyksen käynnistämistä varten.

10:45 minut siirrettiin tosiaan äitiyspoliklinikalta synnytysosastolle synnytyssaliin odottelemaan naislääkäriä. Lääkäriä odoteltiin vielä 13:20, jolloin keskusteltiin kätilön kanssa suolihuuhtelusta, jonka päätin ottaa. Suolihuuhtelun jälkeen sitten saikin istua vessassa ja mukana ollut äitini nauratti kovasti minua. Oikeastaan äiti nauroi minun ilmeilleni, joita päästelin kun siellä vessassa istuin ja kärvistelin supistuksien ja suolihuuhtelun aiheuttaman vilkkaan suolen toiminnan kanssa. Hauskaa oli, mutta nauraminen sattui!

Lääkäri tuli vihdoin 14:19, jolloin puhkottiin kalvot. Kirkasta lapsivettä tuli ja vauva sai pinnin päähän. Valitettavasti pinni oli osin kalvoissa kiinni, joten ei rekisteröinyt kunnolla, ja sain sitten ulkoiset anturit mahan päälle. 14:50 halusin kivunlievitystä ja kokeilin ilokaasua. En kuitenkaan kokenut siitä olevan riittävästi apua, joten jätin sen pois. Sen sijaan pyysin päästä suihkuun, koska hakusin kokeilla veden toimivuutta kivun lievittämiseksi. Suihkukaan ei kuitenkaan auttanut kovin kauaa ja tulinkin sieltä pois. Kello oli tällöin 15:30 ja supistuksia tuli 3-4min välein todella kipeinä. Kohdunsuu oli auennut 5cm ja sain epiduraalivalmistelut.

15:40 sain tipan epiduraalia varten ja 10min myöhemmin epiduraalin ja parikymmentä minuuttia myöhemmin sain toisenkin tipan. Epiduraali alkoi vaikuttaa todella nopeasti ja sain levättyä aina viiteen asti, jolloin alkoi supistukset taas tuntumaan enempi. Kivuliaina tunsin supistukset noin 17:30, jolloin kysyttiin mahdollisuutta toiseen epiduraalisatsiin. Kohdunsuu tällöin täydet 10cm auki! Piikkikammoni ja sisätutkimuksen kivuliaana kokemisen vuoksi ei pudendaalipuudutusta harkittu, vaan anestesialääkäriä konsultoitiin tuosta lisäannoksen mahdollisuudesta. Aloin kuitenkin kokea lievää ponnistuksen tarvetta, joten ei sitten tuota epiduraalia ehditty sen enempiä miettimään. 

Aktiivinen ponnistusvaihe alkoi 17:45 puoli-istuvassa asennossa. 18:03 saapui lääkäri ja toinen kätilö paikalle, ja asentoa vaihdettiin pystympään. Syynä vauvan sydänäänten lasku. Kätilö teki episiotomian ja tämän jälkeen vauvan pää syntyi yhden supistuksen aikana ja hartiat sekä muu kroppa seuraavalla. Napanuora oli neidillä selän takana puristuksissa, ei kuitenkaan lenkillä. 

Virallinen syntymäaika 18:07, mitat 3770g/51cm, pipo 36cm.

Papereiden mukaan tyttö syntyessään hieman säikähtänyt, huutaa reippaasti pienellä stimulaatiolla <30s iässä. 

Synnytys eteni siis loppupeleissä melkoista vauhtia, kätilökin samoi, että ensisynnyttäjäksi on todella vauhdilla edennyt synnytys. Äitini mukaan selvisin hienosti ja hän oli todella ylpeä minusta, kun selvisin ponnistusvaiheen täysin ilman kivunlievutystä. 

Synnytyksen jälkeen kun pääsin suihkuun, en kestänyt tolpillani vaan pyörryin heti. Myös osastolle siirtyessä oli olo hieman heikko, joten sain pyörätuolikyydin sinne. Myöhemmin illalla/yöllä pyörryin myös vessakäynnillä, tällöin oli hoitaja mukana ja pääsin pyörätuoliin ennen pyörtymistäni.

Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin, välillä tuo epishaava kipuilee, mutta selviän hyvin vähällä särkylääkemäärällä. Liikkuminen sujuu hyvin, istuminen tekee pidemmän päälle hieman kipeää. Vauva syö ja nukkuu hyvin, joten ollaan päästy kotona hyvin elämän alkuun. Äitini on ihanasti apuna ja myös isäpuoleni on vauvasta kovin innoissaan. Molemmat ovat ylpeitä isovanhempia pienelle Ainolle.

Ensimmäinen neuvola on huomenna tiistaina. Vähän jännittää, että miten meillä siellä menee, onko tytölle tullut painoa miten hyvin ja muutenkin jännittää mitä neuvolantäti sanoo. Nyt kuitenkin täytyy lähteä vaipanvaihtoon, joten palaillaan huomenna neuvolan jälkeen!

Aino-rakas<3