Ainoa laatuaan: Aino Kristiina

Ristiäiset on nyt juhlittu ja kivat juhlat olivat. Valitettavasti pari vierasta vähän laskivat omaa mielialaani, ja totesinkin juhlien jälkeen, että olisi vain pitänyt jättää kyseiset sukulaiset kutsumatta, sillä tiesin heidän ärsyttävän kuitenkin. Tuli kuitenkin kutsuttua, sillä he ovat aikalailla läheistä sukua minulle. Vastaisuudessa aion kuitenkin todennäköisesti jättää heidät juhliin kutsumatta kutsumatta, sillä ei ole kiva olla joka kerta juhlien jälkeen apeana vain sen vuoksi, että pari vierasta on jättänyt noudattamatta pyyntöjä, vaikka moneen kertaan sanoisikin samasta asiasta. Onneksi tosin asuvat sen verran pitkän matkan päässä, ettei heitä tule kuin isoimpiin juhliin kutsuttua. Tavan synttäreille siis ei ole edes tarvetta kutsua sen vuoksi.

Itse juhla meni kuitenkin hyvin. Vähän tuli herkisteltyä ja laulaminen ei omalta osalta meinannut sujua, mutta hyvin meni kuitenkin. Aino oli pääasiassa rauhallisesti sylissäni ja kahvittelun aikana myös joidenkin vieraiden sylit kelpasivat. Lahjoja Aino sai paljon, suuri osa todella kivoja, mutta pari eniten toivomaani lahjaa jäi saamatta. Tosin saimme sitten hieman erilaisena sen toisen, mutta todennäköisesti aion ostaa itse sitten vielä toisen vastaavan, joka on mieluisampi.

Vieraita meillä oli reilusti ja lapsivieraiden vuoksi ääntä oli melkolailla. Aino käyttäytyi todella hyvin, ei pahemmin kitissyt ja muutamien vieraiden sylissäkin oli ihan hyvillä mielin. Vähänhän tuo vierastaa, mutta selkeästikin on hieman sylittäjästä kiinni, että vierastaako vai ei. Kastamassa oli tuttu pappi ja säestyskin meillä oli, kun kuoronjohtajani oli myös paikalla.

Tarjottavat riittivät oikein mallikkaasti, kakkua tehtiin reilusti ja sitä jäikin sitten puolet yli. Tarjolla oli pikkupizzoja, kustaanpullaa, kakkua (kolme kappaletta), keksejä, karkkia ja tietty kahvia sekä teetä. Lapset saivat mehua juotavaksi.

Aino maistoi myös kakkua, tai itseasiassa pienen määrän kermavaahtoa. Vähän oli ihmettelevä ilme, kun sitä maisteli, mutta tuntui tykkäävän. Ainakaan ei sylkenyt pois.

Kuvia meillä ristiäisissä otti enimmäkseen tätini mies, muutamia kuvia räpsin myös itse ja lisäksi pikkusiskoni kuvasi jonkin verran. Tässä on ensin tätini miehen kuvaamia kuvia ja nuo tarjottavien kuvat ovat sitten omaottamiani.