Hoitohauva

Ainon kanssa oltiin koirasittereinä eilisestä tähän päivään, kun tätini koira Ailu tuli meille hoitoon. Ailu tuli eilen vähän puolenpäivän jälkeen ja lähti tänään ennen ilta kahdeksaa. Taustatietona mainittakoon, että Ailu on nelivuotias paimensukuinen lapinkoira uros. Leikkisä ja vilkas kaveri, joka on kova vinkumaan. Ailu nauttii ulkoilusta ja reippaista lenkeistä. Ailu on myös erittäin lempeä ja anteeksiantavainen koira, joka sietää hyvin lapsiakin. Ailu on ollut ennenkin minulla hoidossa, nimittäin elokuun alkupuolella yhden viikonlopun verran. Olen muutenkin hoidellut Ailua, ja olenkin mieluusti aina Ailua hoitamassa, jos poitsu hoitajaa tarvitsee. Niin kovin ihana pusukoira Ailu on.

Ailun kanssa käytiin ensimmäinen lenkki rintareppuillen, Aino oli ensimmäistä kertaa pidemmän ajan rintarepussa ja hyvin tyttö viihtyi. Illalla käytiin lenkki vaunuillen ja kun palattiin lenkiltä, käytiin hiljalleen nukkumaan. Yö meni hyvin, Ailu pysytteli pois makuuhuoneesta ja Aino heräsi vain kerran yön aikana. Aamulla käytiin aamulenkki taas rintareppuillen. Tehtiin retki läheiseen koirapuistoon ja kun olimme viellä jonkin aikaa olleet, kävimme vielä koirapuiston ympärillä olevassa metsässä kävelemässä. Kotiin palatessamme siirsin Ainon vaunuihin ja lähdin tytön kanssa kauppaan Ailun jäädessä kotivahdiksi. Kaupasta palattuamme Aino pääsi jatkamaan kauppareissulla alkaneita päikkäreitään parvekkeelle.

Aino menossa päikkäreille

Ailu vahtii Ainon nukutusta

Aino nukkui ensimmäiset päikkärit parvekkeella, jonka jälkeen seurusteltiin pitkään, otettiin valokuvia ja leikitettiin Ailua. Lahjoitin Ailulle lapsena saamani pienen pehmokoiran, jolle Ailu antoi oikein kunnollista kyytiä. 

Ainon kanssa otettiin eilen käyttöön purulelu, jottei tytön tarvitsisi koko aikaa syödä käsiään tai harsoaan. Aino selvästi tykkää tuosta uudesta lelusta, ja sitä maistellaan oikein suurella antaumuksella aina ajoittain. Oikeasti tuo purulelu on tarkoitettu vasta 4 kuukaudesta ylöspäin, mutta olen sen uskaltanut Ainolle antaa, koska se on tytöllä vain valvotusti ja lyhyitä aikoja kerrallaan.

Tässä leikitään vielä sitterin lelukaaren leluilla

Ja vähän myöhemmin maisteltiin purulelua

Ainolla oli vauhti päällä

Juttu lensi

Ja kameralle naurettiin

Tämän hymyn Aino lähetti mummille

Sain kuin sainkin houkuteltua myös Ailun samaan kuvaan Ainon kanssa. Helppoa se ei ollut, sillä Ailu tuntui välttelevän Ainoa. Liekö koiraa harmistuttanut, kun ei luonani päässytkään pikkuisista eroon, vaan olikin vielä pienempi ihminen, kuin mitä kotona on...

"Service please!"

Hauva ja vauva samassa kuvassa

Ailun tapa kerjätä huomiota - selälleen ja tassut heilumaan!

Toinen kuva hauvasta ja vauvasta

Ennen kuin lähdimme iltapäivälenkille, sai Aino pötkötellä lattialla maton päällä. Kovinkaan hyvin Aino ei vatsallaan viihdy, kun ei pääse vielä liikkeelle. Harjoittelu on kuitenkin ahkeraa, joten eiköhän me pian aleta ryömimään!

"Kukkuu, mä olen Aino!"

Äidin kuolakalle

Laitettiin vielä leikkimattokin nukkamaton päälle

Näin meillä lenkkeiltiin

Lumihauva

Ailu tähyää hiihtäjiä

Iltapäivälenkkimme oli suunnilleen 10km pitkä ja kesti reilut 2 tuntia! Yllättävän hyvin jaksoi tuon kävellä, vaikka kyllä nilkat alkoivat paluumatkalla jo tuntua kipeiltä. Lenkkimme aikana kävimme Fallkullassa katsomassa poneja, joista Ailu ei ollut millänsäkään. Loppumatkasta tuli vastaan myös vanhempi rouva, joka tunnisti Ailun lapinkoiraksi ja halusi kovasti poikaa silittää. Ailu oli saamastaan huomiosta todella iloinen, ja olikin kovasti antamalla rouvalle pusuja. Ainokin heräili aivan loppumetreillä Ailun haukahduksiin, joten kotona sitten Aino sai  ruokaa ja pääsi sitten jatkamaan parvekkeelle uniaan. Ailu kävi nukkumaan ja itse sain syödä eilen tekemääni uunilohta ja yrttiperunoita. Todellista herkkuruokaa.

Aino heräsi loppujen lopuksi uniltaan kuuden paikkeilla ja äitini tuli isäpuoleni kanssa tuomaan minulle televisiota ja tasoa sille vähän kuuden jälkeen. Ailu olisi halunnut leikkiä heidän kanssaan, mutta tyytyi vain vinkumaan, kun ei saanut mielestään tarpeeksi huomiota. Vanhempani viipyivät vain lyhyen hetken, ja sitten jäinkin odottelemaan Ailun kotiväkeä saapuvaksi. Kun Ailu pääsi lähtemään kotiinsa, alkoi hiljalleen Ainon laittaminen yöpuulle ja pääsin itse kirjoittamaan tätä tekstiä television ääressä.