Palautumiseni synnytyksestä

Olen saanut tutuilta ja puolitutuiltakin paljon kommenttia siitä, miten hyvässä kunnossa olen ja miten hyvin olen synnytyksestä palautunut, joten päätin tehdä tällaisen pienen pohdiskelevan postauksen asiaan liittyen. Kerrottakoon heti alkuun kuitenkin jo, että postauksessa saatetaan eksyä vähän muillekin urille ajoittain.

Ruumiinrakenteeni on varsin siro ja olenkin ollut aina melko pienikokoinen. Enimmilläänkin olen painanut vain 56.5kg, jos ei siis raskausajan painoa katsota lainkaan. Raskausaikanakin painoin enimmillään reilun 60kg. Suurimman osan elämästäni olen kuitenkin painanut vähän alle 50kg, kuten tälläkin hetkellä. Nyt painoni pyörii siellä 47kg kieppeillä. Tietoisesti en ole yrittänyt palautua samoihin mittoihin, kuin ennen synnytystä, vaan alunperinkin yritin saada pidettyä kilot kropassani. Tästä ei kuitenkaan päästy kropan kanssa yhteisymmärrykseen, joten kilot katosivat ja palauduin vanhoihin mittoihin hurjaa vauhtia.

Tässä nyt muutama kuva vertailuun, näissä kuvissa on siis mahalla kokoa 38+6, 39+4, 41+1 ja tällä hetkellä (kun Ainon syntymästä on kulunut 5,5kk).

38+6

39+4

41+1

maha nyt

Maha oli siis raskausaikana tosiaan iso, mutta on palautunut normaaliin todella hyvin. Löysää vatsanahkaa toki löytyy, mutta sitä minulla on aina ollut jonkin verran, vaikka olenkin tällainen pienikokoinen ja hoikka. Koska vatsani on palautunut synnytyksen jälkeen niin hurjan hyvin, on todella moni sanonut olevansa minulle kateellinen tästä syystä. Itse en ole ollenkaan näin hyvään palautumiseen tyytyväinen, vaan koen olevani liian hoikassa kunnossa. Painoni on normaalipainon alarajoilla ja en koe itseäni kovin terveeksi. Raskausaikana suorastaan nautin painonnoususta ja odotin innolla niitä kiloja, jotka raskauden myötä jäisi. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun suurin osa kiloista jäi synnärille. Reilun parin kuukauden ajan painoni oli sellaisissa lukemissa, joihin olin todella tyytyväinen. Painoni kuitenkin vain tippui ja tippui kunnes jämähti nyt tuohon 46-47kg kieppeille.

Neuvolassa olen painoni putoamisesta puhunut ja aiemmin olikin puheena, että seuraillaan vähän painoani ja katsotaan täytyykö imetystä vähentää tai tehdä jotain muuta muutosta. Maitoa kuitenkin tuli hyvin ja se riitti Ainolle mainiosti, joten maidon tuloon ei painoni putoaminen vaikuttanut. Oma jaksamiseni vain oli hieman heikompaa, sillä alhaisen painon vuoksi olen ollut väsyneempi ja tulen herkemmin kipeäksi. Nytkin olen jo kaksi flunssaa sairastanut tämän alkuvuoden aikana.

Koska painoni tosiaan jatkoi putoamistaan tuon Ainon 3kk neuvolan jälkeen (jossa siis painon putoamisesta puhuin), aloin itse tietoisesti vähentää imetystä sitä mukaa kun Ainolle alkoi enemmän kiinteät maistumaan. Nyt ollaankin menty siihen, että Aino ei päivisin juurikaan saa tissiä, vaan juo korvikemaitoa pullosta. Lisäksi Aino syö 4 kiinteää ateriaa päivässä, mutta koska Aino ei ruokailujen yhteydessä juo maitoa taikka vettä, on meillä sitten aina reissussa pullo mukana. Esimerkiksi tallilla tai kaupoilla käydessä Aino saa pullosta velliä tai maitoa. Öisin imetän Ainoa jonkin verran. Iltaisin iltapuuron jälkeen Aino saa aina vähän tissiä jonka jälkeen käy yöunille. Yön aikana Aino herää vielä pari kertaa tissille, kunnes aamulla noustaan seitsemän aikaan.

Palauduin tosiaan synnytyksestä muutenkin todella hyvin, vain reilun kuukauden kuluttua Ainon syntymästä kävin jo Aapon selässä ja nyt olen jonkin aikaa ratsastanut ihan täysipainoisestikin. Osasyynä hyvään palautumiseen on varmastikin runsas imetys alkuvaiheessa, aktiivinen liikkuminen vaunulenkkien ja talleilun muodossa ja riittävä ravinnon ja levon määrä. Henkiseen palautumiseen on varmastikin puolestaan auttanut riittävä lepo, vanhemmiltani saatu apu ja mahdollisuus liikkua Ainon kanssa jo heti alusta alkaen. Aino oli heti alusta alkaen jo niin helppo lapsi, että hänen kanssaan oli ihana mennä ja tehdä kaikkea. Muistan kuinka kävin tekemässä jouluostoksiakin Ainon kanssa, ja tyttö vain nukkui vaunuissaan. Silloin Aino oli vain kuukauden ikäinen. Vaikka sainkin synnytyksessä jonkin verran tikkejä, eivät ne elämää haitanneet. Toki istuminen oli aluksi hieman hankalaa ja äitini kauhisteli kovasti Aapon selkään kapuamis ajatuksiani, pidin oman pääni ja istuin sekä ratsastin. Toki kuulostelin omaa oloa paljonkin, mutta koska istuminenkin oli silloin jo ihan helppoa, päätin kokeilla. Ja hyvinhän se sujui! Tikkien paranemiseen kuitenkin auttoi se, kun liikuin melko paljon vaunulenkkien muodossa ja muistin hoitaa epishaavaa saamieni ohjeiden mukaan.

Kaikki eivät kuitenkaan palaudu synnytyksestä yhtä hyvin kuin minä, toisille jää kiloja tai tulee masennusta. Ehkä molempia. Toiset eivät myöskään pääse liikkumaan niin pian kuin minä pääsin, joka sekin hidastaa palautumista. Moni voisikin olla näin vauhdikkaaseen palautumiseen todella tyytyväinen, mutta minä en ole. Olisin huomattavasti tyytyväisempi, jos kiloja olisi jäänyt, reilustikin. Tällä hetkellä on käynnissä ahkera lihotusoperaatio, sillä haluaisin painaa sellaisen 50-52kg. Silloin voisin hyvin ja olisin terveemmissä mitoissa kuin nyt. Syöminen ei tähän lihotusoperaatioon oikein ole auttanut, sillä vaikka syön niin paljon kuin vain jaksan, ei paino nouse imetyksen vähentämisestä huolimatta.

Pahoittelut tekstin mahdollisesta sekavuudesta, kovin pohdiskeleva tästä nyt ei tainnut tullakaan, mutta sainpahan kerrottua ajatuksiani omaan palautumiseeni liittyen.