Mä olen aiemmin ollut hyvin vakaasti sitä mieltä, etten lähde yhteenkään perhevalmennukseen tai vastaavaan osallistumaan. Mua vaan jokseenkin ahdistaa ajatus käydä sellaisissa ryhmissä, joissa muut on oman kumppanin kanssa ja itse on yksin. Pelkään ehkä jopa sitä, että minut tuomitaan sen vuoksi, että olen yksinhuoltaja. Tänään neuvolakäynnillä kuitenkin neuvolaterkkarini sai minut innostumaan yksin lasta odottavien valmennuksesta, ja katsoimmekin kyseisen ryhmän päivmääriä. Valitettavasti tuo ryhmä aloittaa niin kovin myöhään, että ensimmäinen tapaamiskerta tulisi aivan raskauteni loppuvaiheille. Siispä päätin lähteä mukaan tavalliseen perhevalmennusryhmään. Nyt jännittää! Ensimmäinen tapaaminen on 30.8. heti aamusta, joten voipi olla, että äitini tulee sinne mukaan. Toiseen tapaamiseen en pääse, sillä se osuu juuri työvuoron päälle, mutta kolmanteen pääsen. Neljäs kerta onkin sitten synnäriin tutustuminen.
Tosiaan, tasan kahden viikon päästä saan soitella äitiyspolille ja kysellä aikaa synnäriin tutustumista varten. En malta millään odottaa! Parin viikon päästä on myös seuraava neuvola ja tuo ensimmäinen perhevalmennus. Hirmuisen paljon asioita tapahtuu siis yhden viikon aikana.
Tyttö liikuskelee kovasti ja töissä menee ihan kohtuullisen näppärästi. Vähän meinaa mielenkiinto töihin loppua, mutta onneksi aika menee kohtuullisen nopeasti kuitenkin. Ja kun ei ota turhaa stressiä työnteosta, niin aika menee entistä näppärämmin ja pian huomaankin jo olevani äitiyslomalla. Tämä viikko mukaanlukien on enää 7 viikkoa töitä ja tuo aika tuntuu näin viikoissa sanottuna kovin pitkältä, mutta sitten kun katsoo kalenteria, niin eihän siinä ole kuin reilu kuukausi enää töitä! Työvuoroja se pitää sisällään 34, kun laskee tämän päivän työvuoronkin mukaan. Hurjaa!
Näillä näkymin on myös pinnasänky löytynyt. Selailimme äidin kanssa viikonloppuna tori.fi:stä pinnasänkyjä, ja Porvoossa olisi aivan ihana, todella kiva valkoinen pinnasänky, joka on mukavan yksinkertainen, umpipäätyinen, irrotettavalla laidalla ja kolmeen tasoon säädettävissä. Siihen saa kaupan päälle vielä kasaan taitettavan hoitopöydänkin. Äiti sitten eilen soitti puolestani tuosta pinnasängystä (koska olin itse iltavuorossa ja unohdin aamulla koko pinnasänkyasian, kun olin palauttamassa lainakoiraa kotiinsa), ja hän sai puhelimessa sitten kuulla, että jotain vuodevaatteitakin siihen voisi mukaan saada. Äiti meneekin torstaina tuota pinnasänkyä katsomaan, kun hän menee Porvooseen kouluun. Jos se on hyvä, niin äiti ostaa sen samalla. Saadaan sitten kivasti äidinkin luokse hoitopöytä.
Jos tuo pinnasänky on hyvä, niin sitten ei tarvitse hankkia enää kuin minulle imetysliivejä ja -paitoja, liivinsuojuksia, pari pienempää tuttipulloa (nyt on hankittuna vain isoja) ja sitteri. Sitterin tosin saan näillä näkymin A:n tulevilta sylikummeilta, heillä kun on yksi ylimääräinen. Rintareppua olen myös miettinyt, mutta en ole vielä varma, haluanko sellaisen hankkia. Toisaalta se olisi ihan näppärä, mutta en sitten toisaalta tiedä. Täytyy keskustella äidin kanssa, että olenko minä tai pikkusiskoni rintarepussa viihtynyt, sillä jos meistä kumpikaan ei ole rintarepussa viihtynyt, niin sitten voisin kuvitella, ettei A:kaan viihdy. Hyppykiikun haluaisin A:lle, mutta äiti sanoi, että sen ostoa kannattaa katsella sitten, kun näkee, että minkä tyyppinen lapsi A on. Tosin minuun jos neiti yhtään on tullut, niin hyppykiikku on aivan huippujuttu.
Nyt kun muistan, niin mainittakoon, että sain tädiltäni (jonka koira minulla oli lainassa pari päivää), sellaisen turvavyönalentajan. Asensin sen neuvolan jälkeen autooni ja tänään pääsen työmatkalla sitten kokeilemaan, että pitääkö se tosiaan turvavyön paremmalla kohdalla. Eräs tuttuni oli joutunut viime viikolla auto-onnettomuuteen ja hänellä oli vatsan seudulla aika ilkeän näköiset mustelmat sen seurauksena, joten toivon todella, että tuo turvavyönalentaja pitää vyön sopivalla korkeudella, jottei se mahdollisessa kolaritilanteessa pääse painamaan kohtuun pahasti.
Tämän kerran jäljiltä tuli neuvolakorttiin muuten tällaisia lukemia;
rv 28+0 (26+2)
paino kg 57,8 (57,4)
painonmuutos g +233 (+386)
RR 102/56 (95/57)
pissa - (-)
kohdunpohjan kork. 25,5 (25)
A:n syke 140 (130-140)
Liikkeet ++ (++)
Hemoglobiinia ei tällä(kään) kerralla mitattu. Viikkojen lukumäärän perusteella vauvan pitäisi olla nyt hieman reilu kilon painoinen, noin 1100-1200 grammaa. Mainitsinkin terkkarille, että tutkailen viikoittain Liberon raskauskalenterista aina kyseisen viikon kehitysvaiheita ja kehitystietoja. Tältä viikolta Liberon raskauskalenteri sanoo näin:
"Rasvaa kertyy
Seitsemännestä kuukaudesta lähtien lapsen kasvu riippuu kyvystä tuottaa insuliinia. Insuliinin ansiosta sokeri pääsee tunkeutumaan verestä rasvasoluihin. Kun sokeri on päässyt soluihin, insuliini kiihdyttää aineenvaihduntaa tuottamaan proteiinia ja sokeria. Näin insuliini auttaa tuottamaan kehon tarvitseman rasvan. Lapsen keho muuttuu pulleammaksi ja pyöreämmäksi.
Ajatella, että lapsesi paino on yli kymmenkertaistunut 11 viikossa! Tästä eteenpäin paino lisääntyy 27 grammaa päivässä.
On turvallista tietää, että yhdeksän kymmenestä lapsesta, joka syntyy tässä vaiheessa, jää eloon."
Odottavan äidin osalta mainitaan keuhkojen ja oman vatsan tilan vähenemisestä. Hengästyy helpommin ja hikoileekin enempi. Lisäksi sydän lyö aiempaa nopeammin lisääntyneen verimäärän vuoksi ja sen seurauksena myös hengitys on tiheämpää. Nyt alkaisi olemaan myös mahdollisuus tunnistaa vauvan kehonosia, kun se tönii sisältäpäin. Harmi, kun en tajunnut pyytää terkkariltani apua ruumiinosien tunnistamiseen! Täytyy kysyä äidiltä neuvoa, ehkä hän osaa auttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti