Tämä asia ei nyt varsinaisesti liity raskauteeni mitenkään, eikä siten varsinaisesti tähän blogiin kuulu. Koska kuitenkin asia koskettaa minua itseäni erittäin voimakkaasti, niin tahdon sen tuomia ajatuksia hieman täällä blogissa purkaa.
Olen tässä viimepäivinä ollut exälleni mahdollisimman paljon tukena ja kuuntelijana, kun hänellä on mennyt hieman huonosti muutamien asioiden suhteen. Olen käynyt hänen kanssaan pitkiä keskusteluita niin puhelimitse, facebookissa kuin kasvotustenkin. Exäni onkin minulle erittäin tärkeä ja läheinen ystävä edelleenkin, vaikkemme olekaan puoleen vuoteen seurustelleet. Eron jälkeen asuimme kuitenkin aina kesä-heinäkuun vaihteeseen asti yhdessä, joten senkin vuoksi välimme ovat melko läheiset ja lämpimät. Rehellisesti voin myöntää kuitenkin, että välillämme tuskin tulee enää muuta olemaan, kuin ystävyyttä. Se johtuu monista syistä ja yksi niistä on tämä pieni neiti, joka sisälläni kasvaa ja kehittyy.
Näin hänen ystävänään olen kuitenkin huomannut, miten paljon hänen mielialansa ja elämänsä tapahtumat vaikuttavat minuun. Nyt, kun hänellä on mennyt hieman huonommin, olen ollut itse hänen puolestaan erittäin surullinen. Minusta tuntuu todella pahalta katsoa vierestä, kuinka häntä satutetaan ja kuinka raskaasti hän asiat ottaa. Sen vuoksi olen hänelle sanonut, että hän voi minulle soittaa milloin vain, jos kaipaa juttuseuraa, ja halutessaan saa tulla kyläänkin. Minulla ei ole häntä kohtaan taka-ajatuksia, vaan haluan vain olla hänelle ystävänä ja tukena. Etenkin nyt, kun hänellä on vielä edessä paljon kaikenlaisia raskaita asioita. Olen senkin vuoksi pyrkinyt olemaan hänelle mahdollisimman paljon tukena ja kuunnella sekä ymmärtää hänen ajatuksiaan asioista. Se ei aina ole helppoa, mutta parhaani yritän ja se on mielestäni tärkeintä.
Eräs hevospiireistä tuttu kaverini puolestaan saa jatkuvasti kärsiä internetin ihmeellisessä maailmassa. Häntä sorsitaan ja mollataan jatkuvasti, lisäksi hänestä tunnutaan kirjoitettavan jatkuvasti ihan tarkoituksella valheellisia tietoja jotta hänen elämästään saataisi mahdollisimman vaikeata. Minä en pysty millään ymmärtämään ja hyväksymään näitä ihmisiä, jotka aivan suoraan sanottuna puhuvat paskaa seläntakana. Miksi pitää aiheuttaa tietoisesti mielipahaa toiselle ihmiselle? Johtuuko se vain kateudesta? Tässä juuri ennen tämän blogitekstin kirjoitusta luin hänen blogistaan hänen oman kirjoituksensa siitä, kuinka hän on niin väsynyt ja loppu näiden ainaisten haukkumisten ynnä muiden vuoksi. Ymmärrän häntä hyvin, itsekin olisin. Sen vuoksi olenkin pyrkinyt häntä parhaani mukaan tsemppaamaan ja tukemaan, kun hänelle näitä hankalia kausia nettikirjoittelun vuoksi tulee.
Sen lisäksi, että yritän tsempata ja tarjoan hänelle kuuntelijaa, pyrin näyttämään hänelle sen, että itse luotan häneen ja hänen taitoihinsa. En anna haukkujien ja paskanpuhujien muuttaa mielipidettäni siitä, millainen ihminen hän on tai miten hän hoitaa harrastuksensa ja eläimensä. Itse olen nähnyt miten hän toimii eläinten kanssa, ja olen todennut ihan omin silmin, että yksikään netissä lukemistani väitteistä ei pidä paikkaansa. Sen vuoksi tuntuu pahalta löytää itsekin niitä kirjoitteluita, joissa hänet on haukuttu, aivan syyttä.
Tämä olkoon nyt muistutuksena kaikille internetin ihmemaailmassa pyöriville siitä, että aiheuttamalla yhdelle henkilölle mielipahaa, aiheutatte myös niille mielipahaa, joille tämä kyseinen henkilö on tärkeä.
Nämä kaksi tapausta ovat saaneet minut hieman apeaksi itse kohdehenkilöiden puolesta. Olen erittäin herkkä ihminen ja äitini on joskus todennut minun olevan myös erittäin empaattinen. Sen vuoksi otan tällaiset jutut melko raskaasti ja haluan olla mahdollisimman paljon tukena, kun joku kokee vääryyttä. Enkä kyllä toisaalta itse tahdo edes kenellekään mitään pahaa. En itsekään levitä ihmisistä valheellista tietoa netissä, toki olen pahaa puhunut itsekin, mutta vain silloin, kun tiedän puhuvani totta. Vältän siis valehtelua ja virheellistä tiedon välittämistä parhaani mukaan, mutta voin rehellisesti myöntää, että joskus olen jotain vanhentunutta tietoa saattanut antaa.
Nyt kuitenkin nukkumaan, olen nimittäin aamulla herännyt puoli 9 maissa jo, sillä odotin puhelua erään auton katsastukseen liittyen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti