Kävin tänään lääkärissä tuon terveydenhoitajan viimeviikkoisen kehoituksen siivittämänä. Muutenkin olisin kyllä lääkärin juttusille mennyt, mutta oli kyllä kiva päästä sanomaan lääkärille, että terkkari oli ihan kehoittanut lääkärin pakeille.
Viikonlopun kun vietin äitini ja pikkusiskoni kanssa sukulaisten luona Imatralla, niin sain rentoutua oikein kunnolla. Oli ihanaa päästä vähän pois Helsingin vilinästä, vaikkakin vain pariksi päiväksi. Me myös touhusimme koko viikonlopun, joten varsinaisesti ei rentoutumisesta voi puhua, mutta kyllä siinä sai aivot nollattua, kun ei tarvinnut kotosalla olla. Vanu-kissa oli viikonlopun ajan työkaverillani hoidossa, mikä oli ihan hyvä juttu, sillä Vanu menee sitten synnytykseni lähestyessä tuolle samaiselle työkaverille hoitoon uudemman kerran.
Reissusta voisin sen verran kertoa, että löydettiin Imatran Agrimarketista Vanulle raapimispuu, jonka kasasin heti kotiin palattuani. Vanu tykkää tuosta puusta ihan hirmuisesti, ja se tänään aamulla leikki kovasti puussa roikkuvalla narulla. Vielä se kyllä ei ole tajunnut, että puu on sitä varten, ettei sen tarvitsisi kynsiä sohvaa, mutta onneksi Vanu ei muutenkaan ole sohvaa pahemmin kynsinyt, joten uskon sen oppivan nopeasti tuon puun idean. Imatralla vietimme aikaa mummini (äidin äiti), tätini ja tämän lasten sekä äitini serkun kanssa. Ihan kaikkia Imatran sukulaisia ei siis nähty, mutta osaa. Ja kivaa oli reissussa kyllä. Mun ei edes tarvinnut itse ajaa autoa ollenkaan, kun äiti niin mielellään mun autoani ajaa.
Lääkäri kirjoitti tosiaan nyt sitten sairaslomaa äitiysloman alkuun asti ja laittoi vielä varmuudeksi lähetteen labraankin. Tarkoituksena on ihan vain varmuudeksi tarkastaa, ettei ole virtsatietulehdusta tai hiivaa ja ottaa valkovuotonäyte, sillä koko raskausajan olen kärsinyt melko voimakkaasta valkovuodosta, joka on välillä hieman kiusallistakin. Hän teki myös sisätutkimuksen, mutta viimeviikkoiset supparit eivät onneksi olleet aiheuttaneet mitään. Jännityin taas kyllä hirmuisesti, vaikka en tietoisesti jännittänytkään. Täytyy seuraavalle neuvolalääkärikerralle pyytää sitten varmaan taas äiti mukaan, sillä silloin pystyin keskustelemaan samalla äitini kanssa, enkä siten keskittynyt itse tutkimuksen tekemiseen niin paljon ja jännittäminen jäi pois. Onneksi lääkäri oli kuitenkin ymmärtäväinen, kun kerroin syyn jännittämiselle. Sisätutkimuksen jälkeen oli kyllä alapää vähän aikaa todella inhottavan tuntuinen, kipristeli epämukavasti, mutta ei supistellut kuitenkaan.
Nyt pitäisikin sitten lähteä käymään siellä labrassa ja keskiviikkona neuvolaterkkari kertoo sitten labrojen tulokset. Toivon todella, ettei niistä sitten ilmenisi mitään antibiootteja vaativaa, sillä inhoan todella paljon lääkkeiden popsimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti