Ajattelin nyt tulla vielä pikkupostauksen kirjoittamaan aiheesta vauvan möyryäminen. Omat oltavat nimittäin ovat ajoittain todella tukalat, sillä pikku-A tuntuu olevan sen verran ylhäällä, että painaa aina välillä oikealle puolelle aivan kylkiluiden alle. Koskaan ei samanlaista paineen ja kivun tunnetta ole vasemmalla puolella, joten joku pakkomielle neidillä on selvästi tuota oikeata puoltani kohtaan.
Liikkeitähän tuntuu todella paljon ajoittain; selkeä päivärytmi löytyy ja jos olen tietyssä asennossa, liikkuu neiti enempi. Tosin mieluummin tuntisin vaikka enempikin liikkeitä, jos ei tarvitsisi siten tätä paineen tunnetta tuntea.
Taas on jo useamman minuutin ajan neiti tunkenut tuonne oikealle puolelle alimpiin kylkiluihin (tai niiden alle), ja on todella epämukava olo. Välillä tuntuu, ettei mitään voisi syödä tai juoda, vaikka nälkä ja jano onkin, neidin tunkeminen kuitenkin saa nielemisen tuntumaan vaikealta ja ajoittain on olo, että oksettaa. Ajoittain on tytön tunkemisen takia myös hengittäminen vaikeata. Supistuksia nämä eivät siis kuitenkaan voi mielestäni olla, sillä tämä tunne tulee selkeästi tytön liikkumisen yhteydessä, ja kun kylkiluiden tienoilta painaa, niin voi vauvan tuntea ihan käsinkin siitä mahan päältä. Omaa asentoa muuttamalla ei myöskään saa oloa helpommaksi. Inhottavaa.
Ajattelin tuossa juuri, että täytyy neuvolassa muistaa puhua näistä möyryämisistä ja tunkemisista, sillä tuo tunkeminen on todella häiritsevää välillä ja vaikuttaa selkeästi omaan hyvinvointiini, kun hengittäminenkin menee todella tukalaksi (tulee sellainen olo, että on hengenahdistus lähellä, kun keuhkoissa alkaa tuntumaan puristava tunne) ja tosiaan tuo oksetuksen tunne on ehkä kamalinta mitä tiedän (heti neulojen ja hämähäkkien jälkeen siis).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti