34+0, epävarmuutta ilmassa

Blogin suhteen on tällä hetkellä todella epävarma olo. En oikein tiedä, että pitäisikö tämän kirjoittamista jatkaa vaiko ei. Suurin syy tähän epävarmuuteen on saamani kommentit liittyen tähän yksinhuoltajuuteeni ja isä-asiaan. Nämä kommentit olen saanut eräällä foorumilla olevalla odottavien viestiketjussa, ja ihan rehellisesti sanottuna, ne satuttivat ihan todella paljon. Edelleenkin asian ajatteleminenkin saa itkun silmään ja sen vuoksi tuntuu todella pahalta tätä blogitekstiäkin kirjoittaa. Tämän blogin kun olen aloittanut siksi, että voisin purkaa tuntojani ja ajatuksiani tähän raskauteen liittyen sekä muutenkin kirjata ylös raskauteen liittyviä asioita. Päiväkirjoja en ole koskaan oikein osannut kirjoittaa, ja bloggaaminen nyt on ponin blogin kanssa tullut niin tutuksi, että tämän koin sen vuoksi parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Lisäksi blogi on mielestäni mukava tapa jakaa asioita muillekin ihmisille, ties vaikka blogiani kävisi katsomassa ja lukemassa joku sellainen henkilö, joka on samankaltaisessa tilanteessa kanssani. Tosin, blogin kävijämääriä kun seuraa, niin eipä niitä lukijoita ole. Se tosin ei haittaa itseäni, sillä tosiaan blogia kirjoittelen omaksi iloksi, harmi vain, että se ilo blogin kirjoittamiseen alkaa laantua, kun keskustelufoorumilla saa haukkuja/vittuilua elämäntilanteeseen liittyen.

Toistaiseksi blogi nyt kuitenkin pysyy pystyssä ja itse en tuossa viestiketjussa enää aio kirjoitella mitään. Satunnaisesti saatan käydä lueskelemassa juttuja, mutta näiden ilkeästi puhuneiden (sivusta viestiketjua seuraavien) henkilöiden kirjoituksia en aio lukea missään tapauksessa. En halua satuttaa itseäni lukemalla niitä. Mielestäni näiden parin henkilön käytös oli kuitenkin erittäin törkeää ja hyökkäävää minua kohtaan, ja muutama ketjussa aktiivisesti kirjoitteleva ihmettelikin, että miksi heidän täytyy sivusta huutelijoina tulla aukomaan päätään muutenkin herkästi vittuuntuville mammoille. Sikäli mikäli blogiin alkaa tulemaan inhottavia kommentteja tai saan jotain muuta kautta ikäviä kommentteja tilanteeseeni tai mihinkään minua koskevaan liittyen, niin voi olla, että laitan blogin täysin yksityiseksi. Silloin saisin edelleen kuitenkin kirjoittaa blogia, vaikkei se muille näkyisikään.

Päivänsankari 7v tanssii

Sitten voikin siirtyä iloisempiin asioihin, eli viikonlopun kuulumisiin, joista en vielä olekaan kirjoitellut. Lauantaina juhlittiin tosiaan kummipoikani 7v syntymäpäiviä, ja oli kyllä aivan ihanaa nähdä kummipoikaa taas pitkästä aikaa. Poitsu on kasvanut ihan hirmuisesti ja kovin riehakas hän on edelleen. Reipas pikkumies. Oikein harmittaa, että edellisestä näkemiskerrasta on aikaa, mutta onneksi tämän loppuvuoden aikana ainakin tullaan useampaankin kertaan näkemään. Äitinsä kun lupasi, että tulevat käymään sitten kun vauva on syntynyt ja tammikuussa on sitten ristiäisetkin. Kummipojan äidistä tuleekin yksi A:n kummeista.

Synttäreiltä kun kotiuduttiin, niin lähdin käymään vielä työkaverin tupareissa. Hain vain Vanun kotoani mukaan ja sitten lähdettiin kohti Espoota kisun kanssa. Työkaveri tuli heti kaappaamaan Vanun itselleen ja sen jälkeen kisu kiersikin sitten sylistä toiseen valloittamassa ihmisten sydämiä. Todella moni sanoi, että voisi viedä Vanun mukanani, joten olinkin sitten melkolailla silmät tarkkoina, ettei kukaan vain pikkukisuani kaapannut. Pari tuntia viihdyttiin Vanun kanssa tupareissa ja sitten alkoi väsy painamaan niin, että metsästin Vanun ja lähdettiin kotiin nukkumaan. Vanuhan ei olisi juhlista halunnut lähteä minnekään, se viihtyi todella hyvin hälinän keskellä ja nautti saamastaan huomiosta. Kotona kuitenkin kisu nukahti nopeasti ja oli selvästi väsynyt juhlahumusta. Kuukauden päästä pitäisi Vanu viedä tuolle samaiselle työkaverille hoitoon, kun majoitun itse äitini luokse, ja olen siellä siihen asti, että A on syntynyt ja saavuttanut 2 viikon iän.

Vanun kanssa ulkona 20/9/2012.

Neuvolakäynnillä jutusteltiin terkkarin kanssa taas niitä näitä alkuun ja hieman tuo neuvolakäynti piristikin mieltä. Olen lähes viikon nukkunut melko huonosti, johtuen tallipaikkaongelmien aiheuttamasta stressistä, mutta oli ihana saada purkautua asiasta neuvolassa, kun neuvolatäti oli niin ymmärtäväinen ja tsemppasi kovin. Myös kissan hoidosta keskustelimme ja hän ehdotteli verikokeita sen vuoksi, että kissan jätöksistä voi saada toksoplasmoosin. Vasta-aineita olisi siis katsottu, mutta neuvolatäti ymmärsi hyvin, etten kyseisiin verikokeisiin halua, sillä meinasin jo siinä asiasta keskustellessamme panikoitua. Ajatuskin verikokeista saa ihon kananlihalle ja kylmän hien nousemaan pintaan. Lupasin pitää kokoajan hyvää huolta käsihygieniasta, kun hiekkalaatikkoa putsaan ja  tähän terkkari oli todella tyytyväinen. Siitä tulikin mieleen, että täytyy saippuapulloon täyttää lisää saippuaa.

Verenpaineen kohdalla tehtiin ennätys, paineet olivat nyt korkeammat kuin kertaakaan koko raskausaikana, enkä kyllä muista, että muutoinkaan olisi paineet noin hyvät olleet kuin nyt. Liekö se juuri ennen neuvolakäyntiä syöty kaurapuuro suolaripauksella ja voisilmällä sitten vaikuttanut, mutta kovin tyytyväisiä oltiin verenpaineen lukemiin terkkarin kanssa. Hemoglobiinia ei mitattu taas tällä kertaa, kun viimeksi mitattiin. Terkkari sanoi, että mittaillaan sitten myöhemmin, kun olen vähän aikaa tuota rautaa syönyt (jonka syöminen tosin meinaa unohtua vähän turhan herkästi).

Mainitsin siinä neuvolasta lähtöä tehdessäni sitten myös nyt etenkin viikonlopun aikana vaivanneista ihmeellisistä kipuiluista. Viime aikoina on tosiaan ollut sellaista epämiellyttävää paineen tunnetta ja lievää menkkamaista kipuiluakin alavatsalla. Ihan muutaman kerran vain, iltaisin, mutta tosiaan ei mitään kovin mukavia tuntemuksia. Eilen oli lisäksi vielä sellaista kummallista pistelyä tuon paineen tunteen lisäksi, joten senkin vuoksi asiasta puhuin nyt terkkarille. Hän antoi neuvoksi soitella äippäpolille, mikäli noita kivuliaita/epämukavia tuntemuksia tulee enempikin, sieltä saan sitten ohjeistusta, että kuinka toimia näiden oireiden kanssa.

rv 34+0 (33+1)

paino 60,7kg (59,9kg)

muutos +933g (+500g)

RR 104/76 (100/63) !!!

pissa - (-)

kohdunpohjan kork 31 (30)

A:n syke 136 (138)

liikkeet ++ (++)

Seuraavaksi olisikin sitten edessä synnäriin tutustuminen ensi maanantaina, sitten neuvolakäynti (lääkäri) siitä viikon päästä, ja silloin onkin sitten enää alle kuukausi laskettuun aikaan! Kamala, kun tämä raskausaika onkin mennyt nopeasti. Lääkärikäynnin jälkeen onkin neuvolakäyntejä sitten viikon välein ja viimeinen varattu aika neuvolaan onkin sitten tasan viikkoa ennen laskettua aikaa.

Ponin muutto on ennen tuota synnäriin tutustumista, joten täytyy katsoa, josko ponin muuton yhteydessä sitten saisi otettua sellaisen kimppakuvan ponin kanssa, jossa mahani näkyisi. Saisi tänne blogiin mahakuvaakin. Muutoin kun en noiden mahakuvien kuvaamisesta kovinkaan innostu.